(Virkaa hoitaa tällä hetkellä Russ Andrews The Reference, joka on ihan kohtuullinen virtakaapeli. Ero äänessä aiempaan Supra LoRad virtakaapeliin oli hämmästyttävä. Tiedän kuitenkin aiemmista vertailuista, että RATR ei missään nimessä ole kärkipäästä.)
Ehdotonta kärkipäätä sen sijaan edustaa Niinimäeltä ostamani Acoustic Revive Power Max 8800 virtakaapeli ja Oyaide C-046 IEC-liitin. C-046 on pieni taideteos, joka kelpaisi vaikka machomiehen korvakoruksi. PowerMax on varsin miehekkään oloinen kärsä, jonka johtimet ovat yhtä paksuja kuin taloani syöttävä pääkaapeli. Myös ympärysmitta on sama, ja krouvin PowerMaxin runttaaminen siroon C-o46:een tuntuu aika ronskilta puuhalta, mikä selittää e.m. rohkeudentarvetta.
PowerMaxin väkisin työntäminen C-046:n koppakumin lävitse vaati jonkin verran päättäväisyyttä, mutta sinne meni. Kaapelin ulkokuori riisuutui oikealla työkalulla ongelmitta. Musta täyttömössö sen sijaan osoittautui yllättävän kettumaiseksi saada poistettua vaurioittamatta johtimien eristystä, minkä kuorintapihtien isoin reikä sen sijaan poisti puhtaasti. Ennen liittimen asentamista, puhdistin pintoja Caig DeoxIT GOLD:illa.
Jakasin jokaisen johtimen säikeet kahteen nippuun, C-046:n kiinnitysruuvien molemmin puolin, jotta puristus olisi mahdollisimman tasainen ja kosketuspinta mahdollisimman suuri. PowerMaxin paksuuden ja kankeuden takia kaikki säikeet oli sujautettava kertaheitolla paikkoihinsa, mikä vaati aika lailla sorminäppäryyttä ja keskittymistä. Enää ruuvien kunnon kiristys ja kopan kiinnitys ja Voilà! Rankasta työstä uupuneena menin illalla aikaisin nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli sitten aika kytkeä kaapeli pääkytkimeen. Jonkin verran näpertelemistä kyllä, mutta ongelmia ei esiintynyt. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyhdistin pintoja Caig DeoxIT ja GOLD:illa. Ei kun kuuntelemaan!
Koska kyseessä on pysyvä hankinta, en vaivautunut suorittamaan varsinaisia vertailuja. Kaapelit kiinni, laitteet päälle ja siivotessani asennustyön jäljet soitin läpi pikalämmitysraidan Isotek Full System Enhancer CD:ltä.
Äänessä on nyt enemmän lämpöä, mitä olenkin kaivannut. Setti soi pehmeämmin ja täyteläisemmin. Musiikki kulostaa ilmavammalta ja vaivattomammalta. Tuntuu kuin kaikki ne hifistiset yksityiskohdat jotka tähänastiset twiikkaukset ovat saaneet aikaiseksi nyt sulautuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Musiikki soi nautittavammin ja luonnollisemmin. Erot ovat varsin selvästi havaittavissa, myös taustamusiikissa tai jopa toisesta huoneesta. (Huom, että setissä on sisäänajossa Oyaide DR-510 digikaapeli, jolla varmasti on suuri vaikutus kokonaisääneen.) En pysty havaitsemaan yhtään mitään sellaista, mikä tyypillisesti viittaisi sisäänajotarpeeseen, kuten kireyttä tai diskantin rosoisuutta. Aika sen näyttää, kehittyykö ääni vielä johonkin suuntaan.
Olen erittäin tyytyväinen. Virtasuotimen syöttökaapeli ja prosessorietusen kaapeli vaihtuvat samanlaisiksi heti kun löydän muksujen säästöpossut. Pyörityskoneisto, eli DVD-soitin, on valitettavasti liian köykäinen moisen kaapelin päähän, missä se roikkuisi onnettomana ilmassa. Ehkä jos sen päälle laittais hiekkasäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti