Hain kaveriltani Makelta eilen illalla akustointipanelin kokeilua varten. Kyseessä on Acoustic Revive RWL-2 jota myy niinimaen.com. Tuote on minulle entuudestaan tuttu, koska olen "kuullut" sen yhden toisen kaverin luona aikaisemmin. Silloin sen vaikutus oli hieno mutta selvästi kuultavissa parempana tarkkuutena ja "luonnollisuutena". Maken luona sen sijaan vaikutus on ollut ymmärtääkseni aika pieni.
Suunnitelmani oli tehdä kunnon testi, eli ensin kuunnella valikoituja musiikkikappaleita ilman RWL:ää ja sen jälkeen uudestaan RWL:n kanssa.
Ja paskat. Plätkäsin sen paikalleen heti kotiin tultuani myöhään illalla. Nenän eteen, takaseinää vasten. Huonosti tilaa, laitteet osittain tiellä, joten paneeli ei ihan suoraan edessä vaan vähän vasemmalla. Laitteet päälle (eli kylmät!) ja jotain pehmomusaa hiljaa soimaan - muksut kun yrittää nukkua ja vaimo kun istuu vieressä Sudoku kämmenessään. Ajattelin vähän "totutella" ääneen lehtiä lukiessa ennen nukkumanmenoa. Filosofian konferenssi takana joten aivot muussina ja väsymys suuri.
Mutta olipa vaikeata keskittyä lehteen! Musiikki imaisi koko ajan mukaansa. Hiljaisellakin voimakkuudella siinä oli jotain varsin huomiota herättävää, jotain kummallista auktoriteettia ja tärkeää merkitystä. Ei kun lehti lentoon ja kapula käteen (siis kauko-ohjain). Siinä sitten sämpläsin eri kappaleita kunnes väsymys voitti. Vaimokaan ei hievahtanut - tai ehkä hän jo nukkui.
Ennestäänkin varsin kolmiulotteinen ääneni oli nyt hätkähdyttävän holograafinen ja käsinkosketeltava. Ja vielä hiljaa soiden! Settiäni pitää tavallisesti tuulettaa aika lailla ennen kun se suostuu näyttämään mihin pystyy. No, olen virallisesti sitä mieltä, että kolmiulotteisuus on hifitoiston luoma illuusio, eikä siten itse musiikille olennainen tekijä. Mutta pitää tunnustaa että se on aika lumoavaa... Se sysimusta tausta ja täysin rajaton avaruus, huh!
Matalien äänien seurattavuus parani, mitä minun on vaikea ymmärtää, sillä eihän tuo RWL paina kuin muutama makkarapaketti. Koko alueen tarkkuus parani. Jostian syystä haluaisin sanoa, että tarkkuus parani varsinkin aika-akselilla, eli transienttitoisto. Eri soitinten äänet alkoivat ja loppuivat selkeämmin. Ehkä siitä se auktoriteetin tunne? Ero vähän kuin epäröivän ja tottuneen puhujan välillä.
Luonnollisuus oli parempi, mikä ennen kaikkea oli huomattavissa laulussa. Laulajien äänet olivat nyt pehmeämmät ja selkeämmät. Niissä oli vähemmän kireyttä, enemmän voimaa ja - ööh, tuota - sielua. Ymmärsin paremmin miksi artistit katsoivat tärkeäksi soittaa juuri tätä piisiä. Itse asiassa jonkinlainen lottovoitto, sillä nyt jokainen levyni on paljon parempi!
Ei hemmetti, nyt nämä ylistykset alkavat jo olla äklöjä. Eihän jollakin levynpalasella voi olla tällaisia vaikutuksia! No, olenhan jo aikoja sitten luovuttanut tavoitteesta ymmärtää miten eri asiat vaikuttavat ääneen... Palaan tähän aiheeseen, kun olen kuunnellut lisää. Saapi nähä saanko syödä sanojani! (Mikäli niin käy, myös se tulee olemaan varsin tärkeä havainto tässä oudossa harrastuksessa.)
>>> Lue koko juttu!
