Virtaakaapelit vertailussa

Viime ajan kokeilut ovat osoittaneet, että aika on koittanut: Nyt pitää saada virtakaapelit hyvään kuntoon. Mutta miten? Jatko entisellä tavalla, vai vaihto vielä parempaan? Oli tullut kunnon vertailun paikka.

KAAPELIT

1. Supra LoRad tavallisilla liittimillä (oma).
   
2. Russ Andrews The Reference (oma).
   
3. Isotek Supreme (kokeilussa Hifi Mestasta).
4. L A T International AC-2 tavallisilla liittimillä (oma).
5. L A T International AC-2 Furutech kullatuilla liittimillä (lainassa ystävältä).
6. Acoustic Revive Power Max 8800 Oyaide C-046 ja P-046e liittimillä (kokeilussa Niinimäeltä).

Vertailin kaapelit kytkettynä Proceed AVP2 prosessorietuseen. Virtasuodattimena toimi Isotek Mini Sub GII. Pyörityskoneistona Pioneer DV-600, josta digisignaalia suoraan Proceediin.

Musiikkina toimi kappale Dance me to the End of Love Madeleine Peyroux:n levyltä Careless Love. Sitä piisiä jaksaa kuunnella toistamiseen, ja siinä on yllättävän paljon hienoja yksityiskohtia, jotka ovat sangen kiitollisia bongata.

Ensin kuuntelu lähtökohtasetillä. Sen jälkeen nopea kaapelivaihto ja saman piisin kuuntelu uudestaan. Sen jälkeen taas vaihto seuraavaan kaapeliin. Riittävät, eli olennaiset erot olivat aina helposti huomattavissa. Raportoin siis aina muutoksesta, eli millaiselta ääni kuulosti vaihdon jälkeen edelliseen kaapeliin verrattuna. Tämä on siis vertailu. Ei mun rahkeet mihinkään testiin riitä. Kuuntelin pinnistelemättä, ja kirjoitin muistiinpanoja siitä, mitä tuli mieleen luontevassa järjestyksessä, pyrkimättä sen kummemmin analysoimaan mitään tiettyjä äänen ominaisuuksia.

1. LAT tavallisilla liittimillä (n. 70 itse koottuna) on oma virtakaapelini, joten aloitin kuuntelemalla sitä. Soundi tuttu ja turvallinen, mielestäni oikein nautittava; tarkka ja mehevä. Seuraavaksi...

2. LAT Furutech liittimillä. (n. 160 itse koottuna) Toivoin, että ero olisi ollut merkityksetön. Se siitä toivosta. Paremmat liittimet toivat mukaansa soinnin, joka oli tarkempi, selkeämpi ja avoimempi. Kolmiulotteisuus ja akustiikka olivat selkeämmin kuultavissa. Musiikin ajoitus oli parempi ja eri äänet oli paremmin erillään toisistaan, joten kuulin helpommin mitä soitettiin. Tausta oli mustempi. Lopputuloksen enemmän läsnäoloa ja käsinkosketeltavampi kokonaisuus.

Eroja siis löytyi, vaikka ne suhteellisen hienoja olivatkin. Kaikki erot oliva kuitenkin selvästi parempaan päin. Kyseessä oli kyllä sama kaapeli, sen vahvuudet vain niin paljon paremmin esille tuotuna. Tämä tulos, eli suuri ero tavallisiin liittimiin, oli itse asiassa ihan hyvä. Ärsyttävä olisi ollut pieni ero. Seuraavaksi...

3. Isotek Supreme. (n. 250) Oho! Selvä pudotus alaspäin. Eri sarjassa pelataan. Pehmeämpi, vaimeampi, tukkoisempi, suttuisempi. Missä ilma, transientit ja puhtaus? Puuromainen ja tylsä toisto.

Huom, että hintapudotus on melkoinen, melkein puolet edellisestä kaapelista, sillä tehdaskoottu LAT maksaa yli 400 dollaria Furutech:iä selvästi kehnoimmilla liittimillä. Suora vertailu siis epäreilu, joten seuraavaksi samaa hintaluokkaa edustava...

4. Russ Andrews The Reference. (n. 250) Ensimmäinen ajatus oli, ettei mainittavia eroja ollut, mikä oli yllättävää. Samalla tavalla rajoittunut sointi. Ehkä vielä hieman puuromaisempi ja tukkoisempi. Toisaalta keskiäänet, eli laulu, tuntui soivan hieman luonnollisemmin. Aika tylsä tämäkin. Samaan tulokseen olen tästä kaapelista tullut jo moneen kertaan aiemmin. Parempi kuin Supra LoRad mutta selvästi kehnompi kuin LAT.

Aikomus oli tässä vaiheessa kuunnella Supra LoRad, mutta olen niin moneen kertaan vertaillut sitä RATF:iin ja LAT:iin, ja aina samalla tuloksella, että en kerta kaikkiaan jaksanut vaivautua. LoRad, joka on teknisesti hyvä kaapeli, on mielestäni ensimmäinen askel parempaan kaapeliin, ja varsin edullinen (n. 30) tavallisilla liittimillä, mikäli itse jaksaa asentaa niitä. (Tehdasvalmiina se on mielestäni turhan kallis.) LoRad:ia on kuitenkin turha vertailla parempiin virtakaapeleihin.

5. Tässä vaiheessa tuntui järkevältä palata todellisuuteen, joten kuuntelin uudestaan LAT + Furutechia. Juu. Näin sen kuuluu soida! Jäälleen äänessä oli kokoa, transienttitoistoa, ilmavuutta, puhtautta, luonnollisuutta ja läsnäoloa. Vuorossa oli vihdoinkin varsinainen kiinnostukseni kohde...

6. Acoustic Revive Power Max 8800 varustettuna Oyaide C-046 ja P-046e liittimillä. (n. 500) Ensimmäinen reaktioni oli, ettei mitään suuria eroja ollut, mikä tuntui pettymykseltä. Olinhan juuri asentanut sellaisen päätteelle. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla muistiinpanoja: Pehmeämpi, lämpimämpi, luonnollisempi, täyteläisempi. Yksityiskohdat olivat ikään kuin paremmin integroituja itse musiikkiin, eivätkä enää niin voimakkaasti valokeilassa. Basso oli voimakkaampi ja syvempi. Äänenväri oli rikkaampi. Musiikki oli nautittavampi. Tätä halusin kuunnella pitempään! Tämä kaapeli sai musiikin tuomaan hymyn huulilleni.

Ai jaa? Ensin en mukamas kuullut mitään eroja, ja sitten tulee pitkä litania ylistyksiä. Just. Reality check, eli takaisin...

7. LAT + Furutech. Selvä menetys! Ohuempi? Terävämpi? Transienttitoisto jollain tavalla puuromaisempi? Outoa.

Päätin kokeilla täysin akustisella musiikilla, joten otin avukseni varsin tutut CD:t Bach Cantatas (Bach Collegium Japan, BIS 1998), jossa terävähköjä viuluja ja mehevää kuoroa, sekä Lute Music of John Dowland (Ronn McFarlane, Dorian 1991), jossa hämmästyttävä kolmiulotteisuus, suuri akustiikka ja käsinkosketeltavuus. Kaapelina ensiksi sama LAT + Furutech kuin äsken.

Bach kuulosti kerrassaan fantastiselta. Paras toisto mitä olen tästä levystä kotonani koskaan kuullut. Rikas ja luonnollinen ääni. Viuluissa lämpöä ja kuorossa täyteläisyyttä. Ihanaa! Luuttumusiikki soi myös todella hienosti. Akustiikkaa melkein järkyttävä määrä. Taas vaihto...

8. PowerMax. Luuttulevyllä avautui heti selvästi suurempi akustinen tila. Paremman bassotoiston takia? Rikkaampi äänenväri. Yksityiskohtien integrointi, eli eheys, ja fantastinen transienttitoisto. Taas kerran ääni oli käsinkosketeltavampi ja läsnäolon tunne suurempi. Tätä jäi väkisinkin kuuntelemaan pitempään! Bach-levystä huokui uusi kermainen rikkaus. Mikä luonnollinen erottelevuus! Niin kaukana kaikesta hifistisestä pinnistelystä. Kuin koko setti olisi kadonnut, jättäen jälkeensä vain vapaasti soivan musiikin.

LAT:in ja PowerMaxin ero oli hämmentävä. Kuultavissa olevat erot tuntuivat varsin hienoilta, kun taas emotionaalinen reaktioni PowerMaxiin oli yllättävän voimakas. Se oli myös toistettavissa. (Samankaltaisen reaktion koin myös, kun asensin PowerMaxia päätteelle jonkin aikaa sitten.)

Mitä me tästä opimme?

• Virtakaapelilla on aivan oleellinen vaikutus äänentoistoon.
  
  Kun äskettäin vaihdoin koko settini nykyiseen (juttu tulossa), käytin tahallani pelkästään Supra LoRad kaapelia, jotta saisin ikään kuin nollalinjan vertailupohjaksi. Ääni oli kuitenkin niin harmaa, tunkkainen ja eloton, etten kertakaikkiaan jaksanut elää sen kanssa pitkään, joten vaihdoin tilalle LAT:it ja RATF:in. Ja se ääni oli sitten jotain ihan muuta. Nyt musiikki rupesi elämään.
  
  
• Ostaisin mieluummin 1500 vahvistimen ja siihen 500 virtakaapelin, kuin 2000 vahvistimen tavallisella virtakaapelilla.
  
  Tämän olen pikku hiljaa oppinut kantapään kautta. Kun eurot ovat kiven alla on kuitenkin vaikea vastustaa sijoittaa ne kaikki mahdollisimman hienoon laitteeseen. Voihan ne muut hiluvitkuttimet sitten myöhemmin... Typerää, typerää!
  
  Itse asiassa luulen päivitysvimman johtuvan suurilta osin siitä, että setin sointia ei ole optimoitu akustoinnilla, kaapeleilla, tassuilla, liittimien puhdistamisella, jne jne.
  
  
• Hyvän kaapelin ominaisuudet tulevat yllättävän hyvin esiin myös halvemmilla liittimillä.
  
  Mikäli raha on piukas, niin ku mul tuppaa oleen, kannattaa ostaa laatukaapelia metritavaran nyt heti ja asentaa tavallisia liittimiä. Säästämisen jälkeen voi sitten vaihtaa kunnon liittimiin. Halpaan kaapeliin on ihan turhaa asentaa kalliita liittimiä.
  
  
• Halpa kaapeli hyvillä liittimillä ei pärjää hyvälle kaapelille halvoilla liittimillä.
  
  Kuinka muuten oma LAT:ini ihan tavallisilla liittimillä pystyi pieksemään oikein kunnolla RATF:in, jolla sentään WattGate, ja varsinkin Isotekin, jolla todella hienot Furutechin liittimet molemmissa päissä? (Kts myös vertailu, jossa sähköjohto Furutecheilla vastaan Furutechin halpiskaapelia.)
  
  
• Tavalliset liittimet eivät pärjää audiotason liittimille.
  
  Toivoin hartaasti, etten tarvitsisi sijoittaa rahaa sikakalliisiin liittimiin. Se toivo murskaantui täysin. Toisaalta, esim. Furutechin FI-11(G) ja FI-E11(G) maksavat Svalanderilta 85 rahteineen. Äänellinen parannus on hintaan nähden fantastinen. (Mikäli haluaa parempaa, minä hyppäisin suoraan Oyaideen.) Kaapeliksi vaikka puolitoista metriä Oyaide PA-23:a hintaan 60 Niinimäeltä. (En tosin ole sitä kokeillut...)
  
  
• Parempi on kalliimpi.
  
  Mikäli kalliimpi on parempi, en tiedä. Eli mikäli lähtökohtana on hintaluokassaan hyvä, parempi on taatusti kaalliimpi. Tässä vertailussa sekoittaa pakkaa joidenkin kaapeleiden itse asennetut liittimet.
  
  
• Asentamalla liittimet itse, voi säästää selvää rahaa. (Ellet osaa, älä!!!)
  
  Virtaliittimien asennus, riippuen vähän kaapelista, on kyllä aika duuni. Ilman oikeita työkaluja siitä ei tule mitään. On myös helppoa tehdä vaarallisia virheitä. Riittää, että yksi säie sojottaa väärään suuntaan liittimen sisällä, jotta tulipalo voi olla seurauksena.
  
  
• LAT metritavarana jenkeistä tilattuna, johon asentaa Furutechejä ruattista tilattuna, on vertaansa vailla hintaluokassaan.
  

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että PowerMax Oyaiden liittimillä on aivan fantastinen virtakaapeli. Mikäli pystyy itse asentamaan liittimiä, se on myös kohtuuhintainen. Se on myös lopullinen valintani. Hmm. Missä mahtaa olla muksujen säästöpossu...